torstai 15. tammikuuta 2009

Dom talar mig svenska!

Ensimmäinen ilta Göteborgissa! Mutta palataampa ihan alkuun. Tapasin Stiinan, vanhan lukiokaverini, jota en ole nähnyt neljään vuoteen jo lentokentällä Suomessa. Pari päivää ennen lähtöä sain häneltä facebookissa viestiä: Mitä Zipe! Ootko säkin Göteborgissa kevään?!!! Jep jep ja niinpä selvisi että vaihtoilemme täällä yhtäaikaa: hän Jyväskylän yliopistosta ja minä Lahden muotsikasta (ihan vain jos joku teistä kolmesta lukijasta ei sitä vielä tiennyt ;)) Myös Iida teollisen muotoilun osastolta löytyi kentältä. Istuimme eri puolilla konetta mutta 1h 15 min ei ihan kauhiasti takapuolta rassannut (paitsi minulla joka meni häntäluunsa uutena vuotena telomaan). Lento sujui sutjakkaasti kuunnellen takanani istuvien Lahtelaisen ja Vantaalaisen keskustelua. Sain salakuunneltua että koneemme oli kuulemma Brasilialaista mallia, melko uusi, eikä semmoinen ole vielä koskaan pudonnut. Eikö se ole huono juttu? sanoi siihen Vantaalainen. No, tämäkään ei ollut ensimmäinen kerta ja ja pieni bussimainen kotteromme laskeutui sulavasti ah niin aurinkoiseen Göteborgiin, Landvetterin lentokentälle.

Päätimme että suuntaamme keskustaan bussilla. 20 kilometrin matka lentokentältä Nils Ericsons terminaleniin kesti puolisen tuntia jos sitäkään, meni ajantaju, pällisteltiin vaan maisemia ja katuja ja aurinkoa. Ja hupihan maksoi 80 kruunua. Lipun joutuu ostamaan Presbyråsta ellei ole luottokorttia! Perus cashi ei siis liikennevälineissä täällä käy, paitsi takseissa tietenkin. Keskustasta jatkoimme taksilla kolmistaan hakemaan avaimia, sillä minun ja Stiinan avaimet piti hakea samasta puulaakista ja Iida asui muuten Johannebergissä eli samassa kaupunginosassa. Taksikuski oli ihan paras! Hän oli Irakilassyntyinen mies ja puhui todella selkeää ruotsia ja jostain kumman syystä meidänkin ruotsinkieli vain puski ulos suusta ihan kokonisina lauseina! Härre Gud! Olin jo varautunut hirveään kulttuuri shokkiin ja peloteltuun Göteborgin aksenttiin ja siihen, että ihmiset vaihtavat kielen englantiin heti kun avaan suuni, mutta ei! No kävi sitten niin, että sain avaimeni jonottelun jälkeen mutta Stiinalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri: joku, joka oli kämpän irtisanonut ei nyt sitten muutakaan ulos, ja koska asuntolat on täynnä, Stiinalla ei ole asuntoa ellei ole varaa 5000 kruunun kuukausivuokraan (ja ne kämpät eivät ole kalustettuja). Ja koska tähän sotkuun meni niin kauan aikaa ehdin juoruta taksikuskimme kanssa varmaan yli tunnin. Hän oli mukava ja pysäytteli mittaria aina välillä etteivät köyhät opiskelijapolot näkisi nälkää :) Hän oli myös uimarismiehiä, joten tarjoutui minulle uimakaveriksi myös :) ehkä kuitenkin kokoan uimaseuran mielummin koululta ;) Heitettiin Iida kämpilleen Stiinaa odotellessa. No, Stiina olisi joutunut johonkin hostelliin, joten päätettiin että hän punkkaa minun kämpilläni kunnes saa oman kämpän. Sitäpaitsi kaksi olikin paljon hauskempaa sekoilla kaupungilla kartat kourassa :D.

Mun kämppä on ihan ylihiano! Se sijaitsee Masthuggetin kaupunginosassa. Taksikuskimmekin sanoi että on hienoa seutua ja vihjasi että tänne tulee heitettyä paljon asiakkaita, eli täkäläisillä on varaa kulkea usein taksilla. Asunto on korkealla, ikkunastani näkyy Masthuggetin vanha ja todella hieno kirkko, jonka taakse aurinko laskee, laitan tohon vähän kuviakin. Kalliolta näkyy koko kaupunki, niin korkeella ollaan. Kämpässä on sänky (ilman patjaa sun muita), kirjoituspöytä, tuoli, nojatuoli, lamppuja ja oma kylppäri! Keittiö on parin metrin päässä käytävällä ja ilmeisesti kahdeksan asukkaan yhteinen. Mulla on laminaattilattia! Ja tää on niin siisti :D! Ei tarttenu ees siivota tullessa.

Kun saatiin massiiviset matkalaukkumme raahattua kolmanteen kerrokseen ja vähän syötyä karjalanpiirakkaa (Stiina oli varautunut kaikkeen) päätettiin lähteä rekisteröimään mun konetta nettiin. Se buulaaki sijaitsee Kaserntorgetilla aika keskustassa ja sinne lähdettiin seikkailemaan karttojen kanssa. Tää kaupunki on niin hieno! Talot, kadut, näyteikkunat, ne vaan on niin hienoja, ei nyt pysty millään kuvailee. Ruotsalaiset tosi mukavia, yksikin setä meiltä tuli kyselemään ollaanko hukassa kun karttoja vähän pyöriteltiin. Netin avauskin sujui nopsaan, siellä törmättiin taas Iidaan, joka oli käynyt peitto ja tyynyostoksilla. Joku ruotsalainen poika kyllästyi odottelemaan ja kysyi haluanko hänen jonotuslippunsa. Öö, tietty! Kymmenen tyypin ohi! Jee jee ja kaikki netin avaukset hoituinpå svenska ja sain ohjeet koneelle tehtävistäkin toimenpiteistä ruotsiksi (vaihtarit siellä tais saada englanniks et oon nyt aika ylpee, putoan pilvistä varmasti heti huomenna:)). Kävästiin vetämässä naamaan paikallista perinneruokaa eli mäkkäriateriat ;), oli vaan törkiä nälkä ja se oli siinä. Ja sitten minä ja Stiinakin suunnistettiin tyyny ja peitto-ostoksille. Sitten takas kämpille sevenelevenin kautta. Ostettii tiätty kaljat ekan illan kunniaksi (täällä ei saa kaupoista ku 2,5 ja 3,5 prossasia kaljoja) ja aamupalaa. Kämpillä inventaari paljasti, että Aipalla tilillä 23 euroa ja pussissa 180 kruunua, eli patjan päällä ei nukutakaan muutamaan yöhön. Jos joku siellä koululla tätä lukee niin laittakee vähän vauhtia niihin NordPlussan rahoihin, alkaa olla vähän nihkeetä.

No koht pitää alkaa nukkumaan, huomenna koululle klo kymmeneksi ja ainakin tunti pitää varata täältä sinne seikkailuun (20 minuutin eksymisvara). Heti kun saan rahaa painelen kirpputorille ostamaan keittiötarpeita ja verhoja ja patjakin olis kiva. Tosin kova alusta kuulemma tekee selälle hyvvää :D

Näkymät kämpän ikkunasta:

Göteborgissa on paljon ihania kauppoja, joissa myydään sekasin uutta ja vanhaa

Lelukauppa

Skål!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti