Pikakelauksella

Jepu, taas on aika vierinyt eteenpäin hurjaa vauhtia. Pääsiäinen oli mainio, siskot pitivät kaupungista ja mun kavereista tietty. Oli biletystä, grillausta ja synttärijuhlaa mustikkapiirakan kera. (Minua jopa lahjottiin skumppapullolla, sukkakäärmeellä, kipolla, laukulla, australialaisella kauppakassilla, suklaalla ja viinillä. Kaikkea mitä Aippa tarvitsee :D Sääkin suosi.

Hirmusiskot Donsöllä Göteborgin saaristossa. Mainion kelmeä päivä piknikille ja saaristobaletille. :)

Koulussa pitää kiirettä. Olen ollut nyt joka päivä koulussa viikonloput mukaan lukien. 11.5. klo 17 on näyttelyn avajaiset. Keramiikka-, tekstiili- ja koruosastojen 2. vuosikurssi pitää siis yhteisnäyttelyn Stadsbibliotekissa. Ja koska ensi viikolla livistän Queens Dayn viettoon Amsterdamiin on hommia piisannut viikonlopuillekin. Hienointa on että olen ihan intopinkeenä omasta projektistani. Valukurssilla aiemmin keväällä valoin kolme isoa hopeista sydäntä. Tutkin siis ihan anatomisesti oikeaa ihmisen sydänta ja veistin tsipasta ja tein vahamuotit ja muotoilin vielä vahaa ja valoin sitten hopeaan. Kaikki kolme ovat hieman erilaisia. No omassa projektissani jatkan samaa teemaa (johon liittyy pitkällisiä löpinöitä ja syviä ajatuksia jotka kiinnostuneimmat voivat sitten lukea portfoliostani) mutta livahdinkin tekstiiliosatolle, mitä olen ja kauan haikaillutkin. Tein patternin johon olen ihan supertyytyväinen (kaikki täällä on aina supercool, supersnyg tai supermitätahansa :D) Eli viime päivät on mennyt kangasta painaessa (no okei, eilen tuli kyllä juhlittuakin taasen olan takaa). Tarkoituksena on sitten tehdä painamistani kankaista koruja ja tuotteita ja muutenkin tutkia taiteen ja designen rajoja. Näyttelyn oli tarkoitus olla kevään lopuksi mutta näyttelytilan saamiseksi oli sitä pakko aikaistaa. Näinpä näyttelyyn tulee mitä ikinä aikaiseksi saammekin. Itse projekti jatkuu vielä kesäkuun kolmanteen, jolloin on loppupalautteen aika. Jännää. Tuolloin on myös palautettava eräänlainen portfolio jossa käydään läpi kaikki kurssit ja niillä tehdyt työt ja analysoidaan opettajia, oppista ja kaikke mahdollista. Phuh. Siinä onkin sitten hommaa näyttelyn jälkeenkin. Lisäksi Loven Konsthantverkets teori och historia -kurssille pitää palauttaa 1000 sanainen essee jossa analysoidaan kahta vapaastivalitsemaa näyttelyä. Ajattelin kirjoittaa sen Amsterdamin näyttelyístä joissa aion käydä ensi viikolla. En vieläkään ole päättänyt kirjoitanko englanniksi vai ruotsiksi. Jos aika menee tiukoille joutunen luuserina tyytymään englannin kirjoittamiseen.

Viime viikkojen muita kohokohtia:

Viime viikon sunnuntaina tehtiin pyöräretki merenrantaan Noemin ja Adamin kanssa. Adam on mukava hemmo keramiikkaosastolta 1. vuosikursstilta ja lauantaina vietettiin leffailtaa luonaan hänen tyttöystävänsä Alvan (myöskin kerammiikkaosastolta) ja Noemin kanssa. Noniin. seuraavana päivänä päätimme siis lähteä polkemaan biitsille ja että oli mainio retki! Matkalla nähtiin jotain hassuja marsun ja sonnin risteytyksiä (otan mielellää vastaan faktatietoa mikä eläin on kyseesstä koska meillä ei ollut hajuakaan). Merenranta oli sanoinkuvaamattoman upea! Oli hiekkaa ja kalliota, syötiin eväitä kalliolla ja aurinko paistoi! Täydellistä. Aion polkea sinne uudestaan pian!

Minun pyörä

Götalainen karvalehmä? Niin ja Adam oikealla ;)

Mereltä tuulee niin kovaa että kaikki puut rannalla kasvoivat kenossa sisämaalle päin.

Torstaina vierailtiin luokkakavereiden kanssa toisen pääopettajamme ateljeessa aivan Göteborgin keskustassa. Niiiiiin inspiroiva paikka. Vanha talo, palkoiset paklatut seinät, puulattia, vanhat HDK:n kultasepäpöydät. Tila on joskus ollut asunto mutta muunnettu työtilaksi. Täynnä pieniä inspiroivia yksityiskohtia. Olen jo suunnitellut mitä kaikkea tarvitsen jokus kun oman pajan pistän pystyyn...

Eilen ennen kouluun menoa katsastin jälleen uuden kirpputorin. On kyllä kaupungin parhaimpia. Paikan nimi on Saron Kyrka kuuluu siis kirkolle ja on kahdesti viikossa auki ja vain muutaman tunnin kerrallaan. Paikalle kannattaa mennä hyvissä ajoin jonottamaan ennen ovien aukeamista. Itse oli 30 minuuttia ennen ja edelläni oli jo 10 metrin jono! Kirppari on halpa kuin mikä ja tavaraa löytii aina vaatteista kirjoihin, leluihin, kenkiin ja huonekaluihin ja muuhun roinaan. Viidessä minuutissa kirppari täyttyy ihmisistä. Mukaani tarttui kankaita painettavaksi, askartelupaskartelupapereita ja kaksi laukkua (nyt äiti siellä huokaa mutta hei laukkuja ei voi koskaan olla liikaa, omistan vasta ehkä 50 ;P). Ostosteni yhteishinta oli 98 kruunua eli 9 euroa.

Eilen iltapäivällä oltiin juu piknikillä isolla lössillä ihanaisessa auringon paisteessa tuossa talon takana kalliolla jolta näkee koko kaupungin ja merelle asti toiseen suuntaan. Illan viiletessä siirryttiin sisälle meidän keittiöön juomaan honung snapseja viiniä ja glögiä :D Jatkoimme Publikiin Andra Långgatanille ja siitä vielä Ritziin. Itse en Ritzistä tykännyt ollenkaan. Valo oli vihreää ja jotenkin paikka ahdistava. Hävisin kädenväännössä Mikaelille, ylläri. Väsähdin jo kolmelta ja lähdettiin Stiinan kanssa spårapysäkille. Sitkeimmät eli Outi, Matthi ja Mikael jäivät vielä snapseilemaan. Aamulla päätin lähteä koululle pariksi tunniksi hommiin. Adam soitti että roskalava on täällä! Meillä oli aiemmin puhetta kirppari ja roskislöydöistä ja hän kertoi että kerran kuussa heidän kerrostalonsa pihalle ilmestyy lava jonne kaikki vievät turhia roiniaan ja että hän on tehnyt sieltä vaikka mitä löytöjä. Niinpä polkaisinkin Annedalin kaupunginosan kautta. Adam siis asuu tuolla toisella kukkulalla, joten syke oli huomattava kun kipusin sinne elisen panaviinin yms jälkimainingeissa. Pari hienoa tuolia, taulunkehykset, vanha matkalaukku, pöytiä vanhoja vaatteita, roskaa... Kaikkea mahdollista. Itse tyydyin nappaamaan vanhat Leen miesten farkut joista ajattelin tuunata itselleni kesähousut. Ja rupattelin jonkun sedän ja vanhan rouvan kanssa :D. Täti jopa tarjoutui auttamaan jos olisin halunnut ne hienot tuolit mukaani. Vastasin että niiden muuttaminen kesällä Suomeen ei ehkä olisi kovin hyvä idea, ei ne ihan NIIN hienot olleet. :D Tänään oli pyykkipäivä joten sain farkkulöytöni pestyä ja kas kummaa: NE ON TÄYDELLISET! Juuri tällaisia olen kaupoista yrittänyt metsästää ja nyt ne löytyi ilmaisina roskalavalta :D Kannattaa ihmiset dyykata!

Kaksi päivää on nyt siis aikaa paiskia hommia olan takaa. Olen varannut pöydän painoluokasta kahdeksi päiväksi joten kangasta pitäisi syntyä. Keskiviikkona lento Amsterdamiin. Täytyy vielä kerätä viimehetken kuumat vinkit Rosalta, minne kannattaa mennä. Ja tiedättehän, Queens Dayna Amsterdam muuttuu isoksi kirpputoriksi koska omien romppeiden myyminen on sinä päivänä ilmaista ja verotonta (=TAIVAS). Lisäksi kaikki pukeutuu oranssiin ja juo appelsiinidrinkkejä koska edesmenneen kuningattaren toinen nimi oli Orange tai jotain sinne päin. Hassuja nuo Hollantilaiset! Mazzel!

Havaintoja Ruåtsalaisista osa 2

12. Ruåtsalainen sinitarra valkoista ja näyttää kertaalleen jauhetulta purukumilta (=häftmassa på svenska jos tulee tarve hankkia sitä Ruåtsinmaalta)

13. Tyyli ennen kaikkea. Vaikka ulkona olisi pakkasta, perjantai-iltaisin kuljetaan pikkupikku korkokengissä tai ballerinoissa. Monet miehet taas kulkevat takki auki, jotta koko kavalkadi snyggoja vaatteita näkyy kaikille.

14. Ruotsalaiset rakastavat automatiikkaa. Lentokentän wc vetää itse itsensä kun takamuksen nostaa renkaalta (en tiedä miten homma toimii miesten puolella). Samoin wc:en valot toimivat liikkeentunnistimella. Eli jos istut pitkään ja paikallasi valot menevät pois päältä :D Suurin osa ovista aukeaa napeista, joten kahvat toimivat lähinnä koristeina.

15. Baareissa miehetkin tanssivat (ilman parin promillen humalaakin) ja kova meno heillä tuntuu usein olevankin. Viimeksi Nefertitissä joratessamme Rosa huusi tanssilattialla: I`ve never seen so many gay men in my life!!! (=en ole eläissäni nähnyt näin paljon homomiehiä!). Niin, todennäköisesti lienivät heteroita kaikki. :D

16. Ruotsalaiset tekevät lastenulkoilutustreffejä. Usein näkee kaksi miestä lastenvaunujen kanssa yhdessä lykkimässä jälkikasvujaan pitkin kaupunkia. Sama pätee myös naisiin. Perheillä tuntuu olevan joku systeemi: mä otan tiistai-, torstai- ja lauantaiaamupäivät koska Åkellakin on silloin lastenhoitovuoro.

17. Täällä cyclataan elikkäs pyöräillään paljon. Göteborgissa on pyöräilijöille omat kaistat, joita jalankulkijoiden on syytä varoa yhtä huolella kuin autoteitäkin. Göteborg on pyöräteistään ylpeä ja aikoo tulevana vuonna satsata miljoonia lisää pyöräteiden parantamiseen. Mutta jos sanotaan että Han är ute och cyclar, ei se suinkaan tarkoita että hän on ulkona pyöräilemässä vaan että hän on väärässä tai ei muuten tajua. :D

18. Autoilijat väistävät jalankulkijoita. Täysin käsittämätöntä Lahdesta tulleelle. Myös raitiovaunut ja bussit yleensä odottavat jos kuski näkee jonkun juoksevan.

19. Näin kesän lähestyessä Ruåtsalaiset hilpaisevat herkästi piknikille auringon vähänkin paistaessa. Slotsskogen on siihen mitä mainioin paikka.

Samaan aikaan Göteborgissa...

Kas niin uskollinen lukija(kunta)ni ;). Tässä hieman päivitystä ajantasalle. Mäjäytin tuohon kolmen kirjoitelman verran tavaraa, joten palataksenne pari viikkoa sitten tapahtuneeseen, rullatkaapa alas päin saaristomaisemiin.

Nyt Aipalla on flunssa ja joka paikkaa kolottaa. Koulussa alkoi oma projekti, joka jatkuu koko kevään. Kirjoittanen siitä tuonnempana. Huomenna laskeutuvat hirmusiskot Göteborgin kamaralle juhlistamaan pääsiäistä pikkusiskonsa kanssa, JEE! Liput Amsterdamiin on varattu. Ja mitähän vielä.

Tänään oli kamala päivä, yksi koulumme oppilaista murhattiin eilen omalla kotiovellaan. Hän opiskeli design-puolella ja seurusteli yhden koruosastomme tytön kanssa, joten osastomme oli aamulla sekaisin järkytyksestä. Veimme kukkia murhapaikalle. Kamalaa. Surullista. Ja niin monta rikkinäistä ihmistä.

Mutta nyt tuntuu siltä että kuume nousee ja Aippa painuu pehkuihin. Kirjoitin tämän päivän tapahtumista muistikirjaani, joten saatan kirjoittaa sen tänne. Tai sitten en. Pitäkää peukkuja, että murhaaja saadaan kiinni. Tilannetta voi seurata Göteborgs Postenin sivuilta http://www.gp.se/gp/jsp/Crosslink.jsp?d=113&a=488073.

Kauniita unia ja pitäkää huolta siellä.

Bilder av Road Trip till Kiruna

Kiruna

Reilu viikko sitten maanantaina herätyskello soi klo 5 aamulla. Laukku oli lähes pakattu ja ovensuussa odottivat talvikengät ja makuupussi jonka Mikael kiltisti minulle lainasi. Retkueemme oli määrä tavata autovuokraamossa Odinsgatanilla klo 7. Noh, lähtömme viivästyi, koska Katja oli 1½ tuntia myöhässä (oli hukannut ajokorttinsa). Niin, mainittakoon nyt, että kirjoitan tämän siis mahdollisimman lyhyesti ja jätän kuvailut persien puutumisista toiseen kertaan :)

Seurueemme oli varsin kansainvälinen: matkanjärjestäjämme Josephine (Saksa), Juliana (Saksa), Katja (Slovenia), Iida (Suomi), Natalia (Argentiina), Rosa (Hollanti) ja meikä. Allamme kehräsi hopean värinen Kia Carnival. Ensimmäisen yömme vietimme nuorisohostellissa Sundsvallissa. Muistaakseni ajoimme ensimmäisenä päivänä reilut 9 tuntia, pysähdellen vain puuteroimaan neniämme (lue: WC). Rosa oppi uuden lauseen på svenska: Jag måste kissa (=pakko päästä pissalle). Hostellissa laitoimme porukalla ruokaa ja söimme hyvin.

Aamupalalla minä ja Rosa tutustutimme kansainväliset ystävämme ihanaiseen kaurapuuroon. Sitä nauttikin koko konkkaronkka joka aamu koko roadtripin ajan :). Toinen ajopäivä olikin jo tuskaisempi. Ajoimme 14 tuntia Kirunaan. Viimeiset tunnit ajoimme pimeän jo laskeuduttua ja lumisateessa, mikä oli suht eksoottista saksalaiselle kuskillemme jonka puntti alkoi hieman tutista. Asiaa ei auttanut Iida joka hermostuksissaan lietsoi kuskimme paniikkia. Ajelimme suht hissuksiin ja tähyilimme poroja ja vitsailimme niin jo kuskimmekin rentoutui. Saavuimme Kirunaan törmäämättä yhteenkään poroon tai mihinkään muuhunkaan.

Aamulla oli oli mukava herätä kun tiesi että tänään pääsee verryttelemään kankeita jäseniään. Minä ja Rosa lähdimme ulos hakemaan kaupasta maitoa, mutta kas kummaa, mikään ei tuossa kylässä aukea ennen yhdeksää. Onneksi paikallinen Bistro oli aloittanut jo aamutoimensa ja kysäisimme josko voisimme ostaa heiltä tölkillisen maitoa. Tyttö tiskin takana oli varsin ystävällinen ja niin saivat uupuneet retkeläiset maitoa aamupuuroon ja kahviin.

Kirunahan siis sijaitsee Pohjois-Ruotsissa 145 km pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Sen alla sijaitsee valtava rautakaivos, jonka takia kaupunki siirretään luoteeseen sen nykyisestä sijainnista. Siirtotyöt aloitettiin jo vuonna 2007. Wikipedian mukaan loppujen lopuksi kaikki nykyiset talot ajetaan maan tasalle jahka uudet ovat valmiina uudessa kaupungissa. Kaupungintalo on ainut joka lohkotaan kolmeen osaan ja siirretään kokonaisuudessaan uudelle paikalle. Hullua.

Päivällä kävelimme ympäri kaupunkia, jossa ei näkynyt merkkiäkään edellämainituista siirtotöistä. Kauniita erivärisiä puutaloja ja tuntureita. Sää oli armollinen eikä pakkasta ollut paljoa (muutama aste ehkä) mutta tuntureilla tuuli jonkun verran. Matkalla pelastimme paikallisen postimiehen, joka autoineen oli jäänyt jumiin pihaporttiin ja lumikinokseen. Herralla kun oli tapana tössäyttää auto mahdollisimman lähelle postilaatikkoa, jottei tarvitse nousta autosta. Postimiehen hölmistynyt ilme oli kyllä huippu kun seitsemän turistia tuli pukkaamaan autoa lumesta. Vartin säätämisen jälkeen auto saatiin vihdoin pinteestä ja postimies otti meistä pelastajistaan kännykkäkamerallaan kuvan :D

Kävelyretken jälkeen menimme kiitokseksi aamuisesta maidosta samaiseen Bistroon koko konkkaronkka kahville.

Iltapäivällä ajeltiin Jukkasjärvelle (niin, siis näin pohjoisessa paikannimet ovat tai muistuttavat suomea ja saamea) maailmankuuluun jäähotelliin. Hotelli rakennetaan joka vuosi uudestaan erilaisena. Tänä vuonna hotellissa on n. 70 huonetta, joista 30 on eri taiteilijoiden suunnittelemia. Joka kevät taiteilijat ympäri maailmaa lähettävät hakemuksiaan ja suunnitelmiaan heille ja he valikoivat parhaat, jotka pääsevät paikallisen avustajatiimin kanssa toteuttamaan visiotaan. Lämpötila hotellin sisällä on -5 astetta riippumatta ulkolämpötilasta ja hotelli painuu olemassaoloaikansa aikana kasaan n. yhden metrin verran. Jo nyt jouduimme kumartelemaan sisään oviaukoista, jotka rakennushetkellä olivat normaalikorkuisia :). Hotellin valtavat jää- ja lumimassat sulavat aina seuraavalle heinäkuulle asti. Hotellin yhteydessä on myös jää/lumikappeli, jossa vihitään kaikkialata maailmasta tulevia turisteja. Miksi ihmeessä kukaan haluaa naimisiin moisissa olosuhteissa? Ei tajuu. No, laitan vähän kuvia kuvittamaan hotellin mahtavuutta sen sijaan että koittaisin kuvailla sitä sanoin.

Illalla käytiin ulkona tähyilemässä poroja ja revontulia, mutta kumpiakaan ei näkynyt. Taivas oli pilvessä ja vapaana laiduntavat porot kaukana kaupungista. Päädyimme paikalliseen pubiin joka yllätykseksemme oli täynnä keskiviikkoiltana. Mutta kaljan puolivälissä väsymys valtasi ja lähdimme koisimaan.

Seuraavana aamuna aloitimme matkan takaisin. Kaikki torkkuivat autossa Ktjan ajaessa kun yhtäkkiä hän huutaa: WAKE UP GUYS! REINDEERS!!! (=Herätkää heebot, poroja!). Maantiellä norkoili lauma (tokka?) poroja lipomassa suolaa suolatusta tienpinasta. Katja tössäytti auton tien sivuun niin suurella innolla, että kaksi rengasta upposivat syvään hankeen. No, saatiin kuvia poroista ja vaikka tilanne näytti pahalta auto irtosi hangesta muutamalla tuuppasulla. Phuh. Ei kyllä ketään nukuttanut enää vaan kaikki tähyilivät tien sivuja josko saisivat lisää kuvia poroista ;D. Ajoimme siis eri reittiä takaisin Sundsvalliin, koska kuulimme Kirunalaisilta että reitti on lyhyempi. Olisi se varmasti ollutkin ellemme olisi ajaneet yhdestä kirtoliittymästä väärään suuntaan. Huomasimme erheen 85km myöhemmin, mikä tarkoitti parin tunnin lisäistumista autossa jo rattoisien luvassa olleiden 14 tunnin lisäksi. Päivästä tuli siis pitkä ja ruoanlaiton sijaan pysähdyimme Umeåån pizzalle. Sundsvalliin saavuimme puolen yön jälkeen.

Viimeinen ajopäivä sujuikin Göteborgista unelmoidessa, ihan oli jo ikävä. Minä ja Ktja lupauduimme suutelemaan Göteborgin maaperää perille päästyämme. Oli ihanaa nähdä miten kevät tuli silmissä, metrien lumikinokset vaihtuivat vehreyttä odottavaan aurinkoiseen maisemaan. Sää oli kaunis ja huoltoasemilla tarkeni jo pelkällä T-paidalla. Minä ja Rosa olimme hommanneet meille matkamusiikkia, minä Rock `n` Rollin klassikoita, musikaaleja ja The Beatlesia ja Rosa oli käynyt kirjastossa. Suosikeiksi nousi Moulin Rougen soundtrack (jota laulettiin kovaa ja korkealta, tai minä ainakin ;)) ja Rosan löytö: Absolute Svensk ja etenkin kappale Jag skulle vilja ha. :D

Olimme varmoja, että perille päästyämme olisi Göteborgissa yhtä kaunis sää kuin matkalla, mutta mitä vielä. Kaupungin rajalla oli kuin olisi pilveen ajanut ja lämpötila putosi hyytäväksi. Mitä ihmettä tapahtui? Saavuimme siis kotoisaan harmaaseen rannikkokaupunkiimme. Ja minä ja Katja tosiaan suutelimme maata harmaudesta huolimatta. Onneksi seuraava päivä oli kuitenkin varsin aurinkoinen ja lämmin :D

Ajoimme siis 3673 kilometriä neljässä päivässä. Voitte kuvitella kuinka se tuntuu edellisenä uutena vuotena murretussa häntäluussa ;). Koimme siis koko poppoo takamuksissamme kuinka pirun pitkä tämä maa on. Mutta hjuva reissu.

Laittanen kuvat tuohon erikseen, käypi sillai helpommin.

Olen vähän kuullut mutinaa blogini laiminlyömisestä... Hahaa, minulla on siis lukijoita! Tässä vähän kuvia parin viikon takaa kun Noemin ystävä Mathias tuli Sveitsistä häntä tapaamaan. Maanantaina oli sovivasti vapaa päivä joten liityin seuraan ja reissattiin Saltholmeniin ja sieltä lautalla Skärgårdeniin elikkäs saaristoon.

Ja kuten kuvista näkyy, sää oli mitä mainioin. Kylymä tuolla saariston viimassa tosin tuppaa tulemaan :). Jonain päivänä sitten kun olen iso ja vanha muutan vielä tuonne, omaan karamellinväriseen mökkeröön ja pistän perunamaan takapihalle.