Kiruna

Reilu viikko sitten maanantaina herätyskello soi klo 5 aamulla. Laukku oli lähes pakattu ja ovensuussa odottivat talvikengät ja makuupussi jonka Mikael kiltisti minulle lainasi. Retkueemme oli määrä tavata autovuokraamossa Odinsgatanilla klo 7. Noh, lähtömme viivästyi, koska Katja oli 1½ tuntia myöhässä (oli hukannut ajokorttinsa). Niin, mainittakoon nyt, että kirjoitan tämän siis mahdollisimman lyhyesti ja jätän kuvailut persien puutumisista toiseen kertaan :)

Seurueemme oli varsin kansainvälinen: matkanjärjestäjämme Josephine (Saksa), Juliana (Saksa), Katja (Slovenia), Iida (Suomi), Natalia (Argentiina), Rosa (Hollanti) ja meikä. Allamme kehräsi hopean värinen Kia Carnival. Ensimmäisen yömme vietimme nuorisohostellissa Sundsvallissa. Muistaakseni ajoimme ensimmäisenä päivänä reilut 9 tuntia, pysähdellen vain puuteroimaan neniämme (lue: WC). Rosa oppi uuden lauseen på svenska: Jag måste kissa (=pakko päästä pissalle). Hostellissa laitoimme porukalla ruokaa ja söimme hyvin.

Aamupalalla minä ja Rosa tutustutimme kansainväliset ystävämme ihanaiseen kaurapuuroon. Sitä nauttikin koko konkkaronkka joka aamu koko roadtripin ajan :). Toinen ajopäivä olikin jo tuskaisempi. Ajoimme 14 tuntia Kirunaan. Viimeiset tunnit ajoimme pimeän jo laskeuduttua ja lumisateessa, mikä oli suht eksoottista saksalaiselle kuskillemme jonka puntti alkoi hieman tutista. Asiaa ei auttanut Iida joka hermostuksissaan lietsoi kuskimme paniikkia. Ajelimme suht hissuksiin ja tähyilimme poroja ja vitsailimme niin jo kuskimmekin rentoutui. Saavuimme Kirunaan törmäämättä yhteenkään poroon tai mihinkään muuhunkaan.

Aamulla oli oli mukava herätä kun tiesi että tänään pääsee verryttelemään kankeita jäseniään. Minä ja Rosa lähdimme ulos hakemaan kaupasta maitoa, mutta kas kummaa, mikään ei tuossa kylässä aukea ennen yhdeksää. Onneksi paikallinen Bistro oli aloittanut jo aamutoimensa ja kysäisimme josko voisimme ostaa heiltä tölkillisen maitoa. Tyttö tiskin takana oli varsin ystävällinen ja niin saivat uupuneet retkeläiset maitoa aamupuuroon ja kahviin.

Kirunahan siis sijaitsee Pohjois-Ruotsissa 145 km pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Sen alla sijaitsee valtava rautakaivos, jonka takia kaupunki siirretään luoteeseen sen nykyisestä sijainnista. Siirtotyöt aloitettiin jo vuonna 2007. Wikipedian mukaan loppujen lopuksi kaikki nykyiset talot ajetaan maan tasalle jahka uudet ovat valmiina uudessa kaupungissa. Kaupungintalo on ainut joka lohkotaan kolmeen osaan ja siirretään kokonaisuudessaan uudelle paikalle. Hullua.

Päivällä kävelimme ympäri kaupunkia, jossa ei näkynyt merkkiäkään edellämainituista siirtotöistä. Kauniita erivärisiä puutaloja ja tuntureita. Sää oli armollinen eikä pakkasta ollut paljoa (muutama aste ehkä) mutta tuntureilla tuuli jonkun verran. Matkalla pelastimme paikallisen postimiehen, joka autoineen oli jäänyt jumiin pihaporttiin ja lumikinokseen. Herralla kun oli tapana tössäyttää auto mahdollisimman lähelle postilaatikkoa, jottei tarvitse nousta autosta. Postimiehen hölmistynyt ilme oli kyllä huippu kun seitsemän turistia tuli pukkaamaan autoa lumesta. Vartin säätämisen jälkeen auto saatiin vihdoin pinteestä ja postimies otti meistä pelastajistaan kännykkäkamerallaan kuvan :D

Kävelyretken jälkeen menimme kiitokseksi aamuisesta maidosta samaiseen Bistroon koko konkkaronkka kahville.

Iltapäivällä ajeltiin Jukkasjärvelle (niin, siis näin pohjoisessa paikannimet ovat tai muistuttavat suomea ja saamea) maailmankuuluun jäähotelliin. Hotelli rakennetaan joka vuosi uudestaan erilaisena. Tänä vuonna hotellissa on n. 70 huonetta, joista 30 on eri taiteilijoiden suunnittelemia. Joka kevät taiteilijat ympäri maailmaa lähettävät hakemuksiaan ja suunnitelmiaan heille ja he valikoivat parhaat, jotka pääsevät paikallisen avustajatiimin kanssa toteuttamaan visiotaan. Lämpötila hotellin sisällä on -5 astetta riippumatta ulkolämpötilasta ja hotelli painuu olemassaoloaikansa aikana kasaan n. yhden metrin verran. Jo nyt jouduimme kumartelemaan sisään oviaukoista, jotka rakennushetkellä olivat normaalikorkuisia :). Hotellin valtavat jää- ja lumimassat sulavat aina seuraavalle heinäkuulle asti. Hotellin yhteydessä on myös jää/lumikappeli, jossa vihitään kaikkialata maailmasta tulevia turisteja. Miksi ihmeessä kukaan haluaa naimisiin moisissa olosuhteissa? Ei tajuu. No, laitan vähän kuvia kuvittamaan hotellin mahtavuutta sen sijaan että koittaisin kuvailla sitä sanoin.

Illalla käytiin ulkona tähyilemässä poroja ja revontulia, mutta kumpiakaan ei näkynyt. Taivas oli pilvessä ja vapaana laiduntavat porot kaukana kaupungista. Päädyimme paikalliseen pubiin joka yllätykseksemme oli täynnä keskiviikkoiltana. Mutta kaljan puolivälissä väsymys valtasi ja lähdimme koisimaan.

Seuraavana aamuna aloitimme matkan takaisin. Kaikki torkkuivat autossa Ktjan ajaessa kun yhtäkkiä hän huutaa: WAKE UP GUYS! REINDEERS!!! (=Herätkää heebot, poroja!). Maantiellä norkoili lauma (tokka?) poroja lipomassa suolaa suolatusta tienpinasta. Katja tössäytti auton tien sivuun niin suurella innolla, että kaksi rengasta upposivat syvään hankeen. No, saatiin kuvia poroista ja vaikka tilanne näytti pahalta auto irtosi hangesta muutamalla tuuppasulla. Phuh. Ei kyllä ketään nukuttanut enää vaan kaikki tähyilivät tien sivuja josko saisivat lisää kuvia poroista ;D. Ajoimme siis eri reittiä takaisin Sundsvalliin, koska kuulimme Kirunalaisilta että reitti on lyhyempi. Olisi se varmasti ollutkin ellemme olisi ajaneet yhdestä kirtoliittymästä väärään suuntaan. Huomasimme erheen 85km myöhemmin, mikä tarkoitti parin tunnin lisäistumista autossa jo rattoisien luvassa olleiden 14 tunnin lisäksi. Päivästä tuli siis pitkä ja ruoanlaiton sijaan pysähdyimme Umeåån pizzalle. Sundsvalliin saavuimme puolen yön jälkeen.

Viimeinen ajopäivä sujuikin Göteborgista unelmoidessa, ihan oli jo ikävä. Minä ja Ktja lupauduimme suutelemaan Göteborgin maaperää perille päästyämme. Oli ihanaa nähdä miten kevät tuli silmissä, metrien lumikinokset vaihtuivat vehreyttä odottavaan aurinkoiseen maisemaan. Sää oli kaunis ja huoltoasemilla tarkeni jo pelkällä T-paidalla. Minä ja Rosa olimme hommanneet meille matkamusiikkia, minä Rock `n` Rollin klassikoita, musikaaleja ja The Beatlesia ja Rosa oli käynyt kirjastossa. Suosikeiksi nousi Moulin Rougen soundtrack (jota laulettiin kovaa ja korkealta, tai minä ainakin ;)) ja Rosan löytö: Absolute Svensk ja etenkin kappale Jag skulle vilja ha. :D

Olimme varmoja, että perille päästyämme olisi Göteborgissa yhtä kaunis sää kuin matkalla, mutta mitä vielä. Kaupungin rajalla oli kuin olisi pilveen ajanut ja lämpötila putosi hyytäväksi. Mitä ihmettä tapahtui? Saavuimme siis kotoisaan harmaaseen rannikkokaupunkiimme. Ja minä ja Katja tosiaan suutelimme maata harmaudesta huolimatta. Onneksi seuraava päivä oli kuitenkin varsin aurinkoinen ja lämmin :D

Ajoimme siis 3673 kilometriä neljässä päivässä. Voitte kuvitella kuinka se tuntuu edellisenä uutena vuotena murretussa häntäluussa ;). Koimme siis koko poppoo takamuksissamme kuinka pirun pitkä tämä maa on. Mutta hjuva reissu.

Laittanen kuvat tuohon erikseen, käypi sillai helpommin.