Viimeisiä viedään...

Abouttiarallaa viikko jäljellä läntisellä Götanmaalla. Lopun tuntua on ollut ilmassa jo viimeiset kaksi viikkoa. Yksi toisensa jälkeen vaihtarit ovat lähteneet kotimaihinsa tai muualle kesätöihin ja ruåtsalaiset muihin kaupunkeihin kesän viettoon.

Koulu loppui virallisesti viides päivä. Siitä edellisen viikon perjantaina minulla oli presentaatio omasta projektistani (Lellu oli silloin täällä käymässä, joten muutoin minua ei koululla näkynytkään) ja 3. päivä keskiviikkona oli läpikäynti Termins Reflektionistani. Yli viikko meni sitäkin kirjaa vääntäessä kun taas jotkut koulussa aloittivat sen kirjoittamisen palautusta edeltävänä päivänä. Raportissa kävin läpi kaikki kevään kurssini. Ja koska mitään ei voi tehdä helposti päätin vielä sitoakin kirjan itse. Olipa hienoa että edellisestä kirjansidonnasta oli vierähtänyt aikaa vain melkein vuosi. No, ihan kirjalta se kuitenkin nyt näyttää. Kannet päälystin painamallani kankaalla. Kirjoitin sen englanniksi (mikä oli melko hankalaa kun on kaikki kurssit käynyt ruotsiksi), sillä opettajat sanoivat, että saisin pitää sen itse ja viedä raporttina takaisin Suomeen. Noh, palautepäivänä he kuitenkin olisivat kovin mielellään pitäneet kirjan ja halusivat kopion siitä, vaikka sitten halvemmalle paperille (niin, hintaa tuolle läpyskällehän kertyi reippaasti yli 20 euroa, oisko ollu melkein 30). Valitettavasti tulostussaldo veteli viimeisiään eikä tilanne tililläkään ole kovin optimistinen. Joutuivat tyytymään PDF:ään.

No palautehan oli ruotsalaiseen tapaan positiivista. Karin tosin kommentoi että joutui pitämään raporttikirjaani käsillään auki sitä lukiessaan (kirja ei siis pysy itsestään auki... vielä.. ennen kuin sidonta käytön myötä kenties löystyy). Ja joillain kursseilla minulla oli liikaa ideoita, että välillä on hyvä tarttua vain johonkin ja viedä se loppuun. Niin. Totta. Ei minulla tosin yleensä niiiiin paljon ideoita ole. Toteuttamiskelpoisia ainakaan ;). Mutta muuten palaute täällä on yhtä hymyilemistä ja höpöttämistä. Jälkeen päin kun miettii että mitä jäi kritiikistä käsiin, niin eipä muisu mieleen. Ja koska vaihtarina ilmeisesti saan vain hyväksytty/hylätty merkinnät kursseistani todelliset arvosanat ja sanomattomat kritiikit vaipuvat unholaan. Tärkeintä ei ole se mitä jää käteen vaan se mikä jää päähän.

Viimeiset viikot on kyllä mennyt aika hengailuksi. Ensin oli sisko täällä, seuraavalla viikolla menin pariksi päiväksi Marcon luokse Trollhättaniin, joka on pieni kaupunki n. 60-70km täältä pohjoiseen. sitä kutsutaan myös Trollywoodiksi, koska siellä on elokuvastudio ja elokuvakoulu. Myös Göta Älv (iiiiiso joki), joka virtaa Göteborgin halki, saa alkunsa Trollhättanin pohjoispuolelta Vänernistä. Trollhättanin huikeat nähtävyydet onkin lukuisat käytössä olevat ja käytöstä poistuneet kanavat ja sulut, joista vettä juoksutetaan kohti merta.

Kun palasin Trollywoodista, saapuivat Mikko ja Teija ensimmäiselle InterRail-pysähdykselleen Göteborgiin. Että oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa!!! Teijan näin edellisen kerran ennen kun hän lähti Afrikkaan ennen joulua ja ihan olin jo unohtanut Mikon kikkeliskokkelis-puujalkavitsit! Näytin vähän kaupunkia ja perjantaina saaristoretken jälkeen oli määrä illalla pyörähtää Andra långgatanilla katsomassa UG-yöelämää. Kävikin niin että jumitimme mainioon keittiöömme juhlimaan aamun pikkutunneille asti! Saaristossa mukana olivat myös Matthi ja Micke ja illalla keittiöseuraamme liittyi myös Stiina. Vietimme samalla naapuruutemme päättäjäisiä, sillä Mikke lähti seuraavana sunnuntaina Lundiin kesän viettoon, Matthi muuttaa naapuritaloon kesän aikana ja minä ja Stiina Suomeen (Niin, Stiinahan asui täällä ensimmäiset kaksi viikoa).

Lauantai aamuna kahden tunnin yöunien jälkeen saatoin Teijan ja Mikon StenaLinen- terminaaliin ja palasin kotiin nukkumaan. Iltapäivällä paistoimme Matthin ja Micken kanssa lettuja ja hollantilaisia lettuja ja kävimme lenkillä (meinasin kuolla dagenefter-pulssiini). Miken lähdettyä sunnuntaiaamuna iski hirveä koti-ikävä. Kaikki lähtee, minäkin haluan kotiin, nyt! Mutta lento on ostettuttu 21. päivälle ja se pitää.

Tiistaina oli Stiinan syntymäpäivähipat/läksiäiset/kesän alkajaiset. Söimme vaahtokarkkeja ja joimme skumppaa ja päädyimme hippaamaan StyrbordBabord-hippalaivalle. Se killuu ikiankkurissa tuolla keskustassa yhdessä kanavassa ja monesti on siellä pitänyt pyörähtää. No nyt tuli sitten sekin testattua. Loisto ilta. Stiina lähti eilen. Terveisiä vaan Suomeen.

Ajatukset koti-ikävästä onneksi vie Kööpenhamina! Ensi viikon tiistaina minä, Rosa ja Dominic hypätään bussiin. Suuntana on ensin Helsingborg, sieltä lautalla Tanskaan ja Humlebaekin kaupunkiin. Siellä on iso modernin taiteen museo Louisiana. Yövymme Rosan äidin tuttavan luona. Seuraavana aamuna hilpaisemme Köpikseen, jossa pyörimme yhden päivän ja yövymme hostellissa. Ja seuraavana aamuna bussilla Malmöön museoon ja muuten pyörähtämään ja illansuussa bussilla kohti Göteborgia! Ja seuraavana päivänä onkin sitten juhannusaatto! Ei ehdi koti-ikävää muistaa!

Juhannussuunnitelmat ovat vielä hieman avoinna, katsotaan minne päädytään. Mutta uusia perunoita, silliä ja Brännviniä suunnitelma pitää sisällään varmasti. Saaristossa (johon olen kovin rakastunut) Brännön saarella olisi perinteiset juhannustanssit sataman laiturilla! Se olisi hieno nähdä ja kokea ja jos vielä teltan saisi saarelle pystyttää niin avot. Mutta katsotaanpa nyt. Täällä Juhannusta vietetään usein kolme päivää eli livistän suomeen kesken hulinoiden sillä lentoni lähtee sunnuntaina klo 13! Eli kovin kauas Göteborgista en voi lähteä.

Tänään olen koepakkaillut matkalaukkuani, sillä ensiviikolla ei oikein ehdi pakkaamaan kaikkea ja siivoamaan koko kämppää, joten otan varaslähdön ja jätän pakkaamatta vain välttämättömimmät. Tein jo jäähyväiskortin naapureilleni ja askartelen vielä lapun koulullekin, jonka vien maanantaina kun palautan avaimet ja haen loputkin romppeeni pois. Pyörän toivon myyväni norjalaiselle naapurilleni, jonka pyörä varastettiin viime talvena. Odottelen vielä tinkausta ja lopullista vastausta... muutoin talutan sen Cyckel Kungeniin mistä sen ostinkin. Kirpparia ei nyt tullut pystytettyä. Lähinnä olisin myynyt vain talvitakkini. Paidat ovat hyvin hapolla rei`itettyjä joten hyötykäytän niitä kämpän siivouksessa.

Tänään taidan polkaista vielä Frölundaan uimaan ennen kuin unohdan senkin jalon taidon ja iltasella lupasin tavata Noemin viinilasin ääressä. Taitaa olla maitolasi minulle tällä kertaa. Mutta ellei oikein aika pitkäksi heittäydy päätän blogini Ruåtsin osuuden tähän. Juhannuksesta saatan kirjoitella sitten koto-Suomessa jos maltan.

Kiitos ja kumarrus uskollisimmille lukijoilleni jotka tämän näkevät. Suomessa näkyy!

Hejdå!